Kuka on kukin

2 maaliskuun, 2020

Tuttu nimi monille otsikossa kirjasarjaan perustuen. Kirjoitan kuitenkin eri näkökulmasta.

Eräässä sosiaalisessa mediassa julkaistussa ystäväni päivityksessä kerrottiin ruokailuhetkestä ravintolassa – kuvan kanssa. Tämä jos mikä on tuttua ja turvallista sisältöä fb-sivuilla. Ystäväni on tunnettu ja mediassa esillä oleva joten yksi julkaisuun liittyvä kommentti pisti silmään mikä suurin piirtein esitti toivomuksena, että muutkin ravintolan asiakkaat saivat hyvää ruokaa ja kohtelua.

Siis, että onko julkisuudesta tuttu henkilö erityisasemassa? Ei ole, uskallan väittää. Päinvastoin voi olla jopa piinaavaa saada asiakkaaksi henkilöitä joista ei tiedä miten he kertovat kokemuksistaan.

Olen muutamia vuosia työskennellyt ravintola-alalla – aikoinaan ja oli todella hyvä opettaja, ravintoloitsija joka tunsi silloisen Stadin ”kerman” täydellisesti. Minä olin ”nöösipoika”, juuri 18 täyttänyt ja janosin koko ajan lisätietoa ravintola-alasta. Nopeasti vastuulleni uskottiin Alkon myyntiraportit, alkoholikortiston ylläpito jne. Salissa alaa tuntematon esiintyi luontevasti hovimestarin sijaisena.

Mutta ne julkimot. Niitä kävi paljon – näyttelijöitä, kaupungin virkamiehiä, ministereitä ja muita lehtien palstoilta tuttuja. Erityisasemaa eivät saaneet koskaan ja minulle yksi tärkeä elämänohje oli arvostamani ravintoloitsijan kommentti kun hän lähellä myyntitiskiä selasi koiralehteä (intoutunut koirakasvattaja) ja menin supisemaan, että pääministeri on tulossa terassille. Hän totesi: ”No hän ottaa varmaan ison tuopin, mutta odota nyt kun tilaa”. Vähän myöhemmin hän kysyi, että oletitko minun tulevan heti palvelemaan ministeriä? ja jatkoi: ”Oikean ravintoloitsijan tunnistaa siitä, ettei hänen tarvitse pokkuroida ketään mikäli ravintolan asiat on kunnossa, ruoka hyvää ja juoma kylmää. Kyllä he tietävät, että usein raskaimman kautta näitä pyöritetään ja samanlaista se on alalla kuin alalla. Näyttelijät tekevät työtä teattereissa ja saavat siitä palkkaa eli miksi me kilpailtaisiin heidän kanssa. Lisäksi on turha luulla, että kaikki ihmiset kaikkialla tunnistavat jonkun julkisuuden henkilön. Jos tuo ministeri olisi hiihtänyt Saariselällä vastaan et varmasti olisi tunnistanut.”

Niin. Mitä siitä: Kukin on mitä on.

Viihdeuutiset

15 helmikuun, 2020

Olen jo pidemmän aikaa itsekseni pohtinut ja jopa julkisesti kritisoinut sitä miten median julkaisemat uutiset ovat muuttuneet.

Vielä reilu vuosikymmen takaperin esimerkiksi iltapäivälehtien sisällöstä löytyi paljonkin ihan oikeita uutisia. Nykyisin jo pidemmän aikaa valtaosa sisällöstä muodostuu ”hömpästä”, viihdeuutisista – on pudottu ”Seiskan” (ei arvosana) tasolle. Tämä näkyy samalla tavoin lehtien digi- ja printtiversioissa. Huolestuttavaa on, että myös maakuntalehtien uutisointiin tämä ilmiö heijastuu enenevässä määrin.

Edelleen erityisesti digilehtiä lukiessa herää monesti kysymys onko todella niin ettei todellista uutisoitavaa ole, kun vuoden takaisia ”uutisia” julkaistaan aina vaan uudelleen. Vai onko kysymys siitä, että ”uusitaanhan tv-ohjelmiakin”? Somen myötä on tullut helpoksi tehdä uutisia. Kun käyttäjä sosiaalisen median postauksessaan julkaisee kuvan kivasta ”heippalapusta” (mikä sana!) niin toimittaja saa ahaa-elämyksen tehdä tästä ”uutisen” minkä olettaa kiinnostavan jokaista mökinmummoa ja pappaa.

Jotenkin kuvittelisi, että kotimaassa ja maailmalla tapahtuu jatkuvasti asioita mistä voisi uutisoida sen sijaan, että näyttävimmät otsikot tehdään viihdemaailmasta. Vai onko sittenkin niin, että julkaistaan sitä mikä myy eikä välitetä onko ”uutinen” vanha vai ei minkä lisäksi oletetaan silmät kirkkaina tällaisen uutisoinnin kiinnostavan kaikkia?

Viihteellisyys ei ole lisääntynyt yksin lehdistön keskuudessa, vaan ajankohtais- ja uutisantia on supistettu myös radio- ja tv-toiminnassa. Esimerkiksi radiossa uutislähetysten pituutta on lyhennetty eikä ole kummallisuus, että tv-uutisissakin aiheena on jokin mitätön viihdemaailman uutinen.

En tarkoita, että kaiken pitäisi olla ryppyotsaista ja tiukkaa, mutta rajansa kaikella ja liiallisella yleistymisellä.

Paitsi se iäkkäämpi mökinmummo tai pappa, myös itse nykyisin usein mietin mistä niitä oikeita uutisia löytyy?

Perinteet kunniaan oli periaatteeni jo 2005. Päivän peili on lähetyksenä nyttemmin historiaa.